Tallipaikka toiveita ja Karmiva peltipeikko (5.12)

"Perkeleen, Perkele" ärisin Jokerille joka mursi varmasti kaikki viisi varvastani hyppäämällä sivulle lumien tullessa alas kotitaloni katolta. Ori oli kiinni väliaikaisen pihaton seinässä, joka oli ehkä hieman hutera. Taputin oria kaulalle ja huokaisin. Saisimme tietää 15. saisimmeko tallipaikan Kittilästä. Jos ei niin sitten pitäisi taas miettiä ja ruveta etsimään ilmoituksia. Noh sen aikaa oli selvittävä läjällä loimia ja väliaikaismajoituksella. Edellinen tallipaikka oli mennyt alta kun tallipitäjän tyttärelle oli ostettu ikioma poni ja kuulemma se joka oli tullut viimeisenä sai lähteä eli minä ja Jokeri. Epäilen vain että Kaisa ei pitänyt minusta vaikka tietääkseni en ollut tehnyt mitään pahaa. Jokerin tönäisy repi minut takaisin maan pinnalle."joo,joo"mutisin ja nostin satulan penkin päältä orin selkään. Onneksi oli ollut kevät ja sain luvan naapurin isännältä pitää Jokeria tämän pellolta rajatulla kaistaleella. Mutta nyt olisi aika löytyy jokin paikka jonne pääsisi suomen kylmiltä pakkasilta piiloon. Kiristin satulavyön ja laitoin kypärän päähäni. Asettelin suitset Jokerin päähän ja kiristin vielä vyötä. Olin melkein jo orin selässä kun tämä päätti loikata sivulle ja tupsahdin pehmeään lumihankeen istualleni. Murisin hampaitteni välistä litannian kirosanoja ja nousin puhdistellen lumet housuistani. Otetaanpas alusta nyt kuitenkin pääsin hevosen selkään ongelmitta.

Ohjasin Jokerin pois tarhasta ja talon vierestä kulkevalle metsätielle. Lumi pöllysi Jokerin jaloista ja kylmä pakkasilma pisteli poskia. Pyysin orin raville ja tämä hypähti eteenpäin. Pidätin kevyesti ja lopulta tämä malttoi jatkaa matkaa rauhallisesti hölkyttäen. Aurinko siivilöytyi puitten välistä ohueina nauhoina ja sai lumen kimaltelemaan. Rentouduin hieman ja taputin orin kaulaa. Olin aloittanut joululoman jo ajoissa jotta saisin hoidettua Jokerin tallipaikan ja muutenkin kaikki muutto asiat kuntoon. Vihdoinkin oma kämppä kaupungin toiselta laidalta. Se olisi lähempänä koulua ja toivottavasti Jokerin tulee tallipaikkaa. Liekkijärveltä ei ollut kovin pitkä matka tulevalle kämpälleni, joten se olisi oiva paikka sijoittaa ratsuni. Noh sen näkee sitten 15. päivä.

Ori kiihdytti vauhtia ja ilmiselvästi olimme tulleet vakio laukka paikallemme. Löysäsin ohjia ja annoin avut. Ori ampaisi vauhtiin. Viileä ilma kirveli poskia ja silmiä saaden vedet valumaan silmäkulmasta. Oria ei näyttänyt kylmyys haittaavan vaan tämä kiihdytti kovempaan vauhtiin. Ennen kuin kerkesin tajuamaan tietä vastaan körryytti naapurin papan vanha traktori. Tunsin kuinka Jokerin koko keho jännittyi ja olin valmis siihen että kohta alkaisi show. Pappa ei tainnut huomata meitä vaan jatkoi ajeluaan. Jokeri teki sivuloikan viereiselle pellolle ja nousi hieman pystyyn. Jolloin naapurin pappakin taisi huomata ja sammutti traktorin. Jokerikin rauhottui hieman kun traktori hiljeni. Pappa vilkutti meille että menkää ohi vain. Se oli helpommin sanottu kuin tehty. Sillä nelijalkainen ystäväni olisi halunnut kiivetä mielummin puuhun kuin ohittaa tuota hirveää peltivekotinta. Lopulta sain houkuteltua tämän ohi ja heti kun pääsimme tielle ori ampaisi täyteen vauhtiin. Yritin kaikenmaailman pidätteitä mutta tämä vain paahtoi eteenpäin niin kauan kun saavuimme takaisin kotipihaan. Nousin alas selästä ja taluttelin oria ympäri pihaa niin kauan että puuskutus lakkasi. Tein nopeat hoitotoimenpiteet ja peittelin orin hikisen ruumiin loimiin. Olisi illalla vielä vaihdetta loimi ajattelin samalla kun kärräsin päiväannoksen heiniä orin tarhaan.