Pihavekotin ja pelokas puoliverinen
Olin tipahtaa hevosen selästä kun saavuin aamulenkiltä. Äitini oli raahannut pihaan jonkun puutarhakerhossa tehdyn taidonnäytteen. Hevonen allani vapisi hieman kun se katseli kierrätysmateriaaleista kasattua peikkoa tai siltä se ainakin näytti. Laskeuduin alas ja yritin saada Jokerin ohi tämän epäilyttävän esteen. Esteen ohitettuani huomasin äidin hehkuvan onnesta uudessa leningissään kun tämä esitteli muutamalle puutarhakerholaiselle uutta luomustaan. He tutkivat sitä ja saatoin jopa kuunnella ihastelevia huokauksia joka sai minut hieman naurahtamaan.
Saavuin vajan kulmalle jossa isäni istui tupakka huulessa korjailemassa vanhaa ruohonleikkuria. Kuulin tämän mumisevan jotain siitä että äiti olisi menettänyt viimeiset järjen hivenensä ja kuulemma tämä aikoi ruveta rakentelemaan tälläisiä virityksiä lisää. Laskin Jokerin tarhaan ja kannoin juomakupit täyteen vettä. Istahdin vajan kulmalle putsaamaan varusteita kun hevosauto ajoi pihaan. Jaahas nytkö se Gitan ystävän hevonen sitten saapui. Tytöt olivat kaksi päivää väkertäneet sille tarhaa talon viereen ja puhdistaneet vajasta karsinan sitä varten. Tiesin ruunasta vain sen verran että sen nimi oli Nightmare ja kuulemma laadukas harrastehevonen hyvistä vanhemmista.
Ainakin se tahtoi ulos kopista sillä melu oli melkoinen. Jopa Messias,Merlion ja Jokeri olivat vaivautuneet aidan viereen tutkailemaan uutta tulokasta. Takaluukku avautui ja näin tiuhaa viuhtovan hännän. Kohta pihalla steppasi musta läsipäinen ruuna. Janetella näytti olevan hieman vaikeuksia pidellä oria.
Ennen kuin kerkesin kysymään tarvitsevatko hän apua. Nightmare päätti nousta takajaloilleen tehdä käännöksen ja suunnata kohti äidin romukasaa. Äiti huomasi sen ja meni seisomaan luomuksensa eteen. Hevonen teki äkkikäännöksen ja juoksi kohti muiden hevosten tarhaa. Toivoin ettei se juoksisi aiojen läpi. Juuri ennen törmäystä ruuna teki täysi pysäyksen ja jäi puuskuttamaan paikoillen. Astelin rauhallisesti päilyilevan ruunan luokse joka oli kuitenkin päättänyt ettei jatkaisi matkaa.
Otin sen kiinni ja talutin suoraan sen omaan tarhaan. Janetta ja Gitta jäivät seisomaan aidan viereen ja ihailemaan kun lähdin sisälle. Jokin ruunassa kiinnosti minua. Toisinaan halusin nähä kuinka se menisi Janetella joka oli muutenkin aika arka ja ujo.
Ilalla ruokia viedessäni huomasin Nissen (Nightmare) tuijottelevan kohti muita hevosia. Ehkäpä ruuna oli yksinäinen. Jaoin iltaruuan ja odotin että jokainen oli syönyt oman kuppinsa tyhjäksi. Jatkoin sitten ruunan tarhalle. Astuin tarhaan ja heiluttelin ruokakuppia mutta Nisse vain kääntyi katsomaan minua. Siinä tuijotimme hetken toisiamme kunnes laskin ruokakupin maahan ja astelin ulos portista. Kävin sammuttamassa valot vajasta ja huomasin ruunan päättäneen että halusi kuitenkin aterioida. Seisoskelin katselemassa sitä mustaa kummajaista joka oli vienyt huomioni.
Saavuin vajan kulmalle jossa isäni istui tupakka huulessa korjailemassa vanhaa ruohonleikkuria. Kuulin tämän mumisevan jotain siitä että äiti olisi menettänyt viimeiset järjen hivenensä ja kuulemma tämä aikoi ruveta rakentelemaan tälläisiä virityksiä lisää. Laskin Jokerin tarhaan ja kannoin juomakupit täyteen vettä. Istahdin vajan kulmalle putsaamaan varusteita kun hevosauto ajoi pihaan. Jaahas nytkö se Gitan ystävän hevonen sitten saapui. Tytöt olivat kaksi päivää väkertäneet sille tarhaa talon viereen ja puhdistaneet vajasta karsinan sitä varten. Tiesin ruunasta vain sen verran että sen nimi oli Nightmare ja kuulemma laadukas harrastehevonen hyvistä vanhemmista.
Ainakin se tahtoi ulos kopista sillä melu oli melkoinen. Jopa Messias,Merlion ja Jokeri olivat vaivautuneet aidan viereen tutkailemaan uutta tulokasta. Takaluukku avautui ja näin tiuhaa viuhtovan hännän. Kohta pihalla steppasi musta läsipäinen ruuna. Janetella näytti olevan hieman vaikeuksia pidellä oria.
Ennen kuin kerkesin kysymään tarvitsevatko hän apua. Nightmare päätti nousta takajaloilleen tehdä käännöksen ja suunnata kohti äidin romukasaa. Äiti huomasi sen ja meni seisomaan luomuksensa eteen. Hevonen teki äkkikäännöksen ja juoksi kohti muiden hevosten tarhaa. Toivoin ettei se juoksisi aiojen läpi. Juuri ennen törmäystä ruuna teki täysi pysäyksen ja jäi puuskuttamaan paikoillen. Astelin rauhallisesti päilyilevan ruunan luokse joka oli kuitenkin päättänyt ettei jatkaisi matkaa.
Otin sen kiinni ja talutin suoraan sen omaan tarhaan. Janetta ja Gitta jäivät seisomaan aidan viereen ja ihailemaan kun lähdin sisälle. Jokin ruunassa kiinnosti minua. Toisinaan halusin nähä kuinka se menisi Janetella joka oli muutenkin aika arka ja ujo.
Ilalla ruokia viedessäni huomasin Nissen (Nightmare) tuijottelevan kohti muita hevosia. Ehkäpä ruuna oli yksinäinen. Jaoin iltaruuan ja odotin että jokainen oli syönyt oman kuppinsa tyhjäksi. Jatkoin sitten ruunan tarhalle. Astuin tarhaan ja heiluttelin ruokakuppia mutta Nisse vain kääntyi katsomaan minua. Siinä tuijotimme hetken toisiamme kunnes laskin ruokakupin maahan ja astelin ulos portista. Kävin sammuttamassa valot vajasta ja huomasin ruunan päättäneen että halusi kuitenkin aterioida. Seisoskelin katselemassa sitä mustaa kummajaista joka oli vienyt huomioni.
Kommentit
Lähetä kommentti